Aika perseestä Terv. elämääsä kyllästyny
da jutska
Kiusaaminen. Jebu. Mun miälesetä opettajil/tarhatäreil o suur vastuu kiusaamises. Tai siis ovat ainaki suuresa valos siin. Toki vanhemmil myäs.
Toki lapset oppii paljo asioi vanhemmiltaa, mut ei se kaikkii selitä. Oon törmänny netis postauksii misä lapsi o ollu eri miält aikusen kaa. Tyyliin joku pojan nulikka sannoo et mänöö naimsii toisen pojan kans ja aikune sannoo et "nöynöy ei käjy kuule" ja sit se lapsi o "wtf man, I do what I want" Ja chillee.
Myäs opettajil o iso rooli. Mitä ny omakohtasii kokemuksii o omast koulust, ni opettajat vaa kattoo tyytyväisen sivust ja heittelee jottai KiVa koulu lappui ja luentoi sinne tänne. Mut PIPOt on le katastrofaalnen syreemi.
Mun siskoo kiusas opettaja. Oikeestans sen takkii ko hän olt hiljane. Hiljane, ujo, heikko ääni. Kerra heit pyyrettii kirjottaan lempiruaka liitutaulul. Sikko herra lehtori luki mu siskon lempparipemppari ruuan, hän rupes herjaan mun siskoo siitä. Häne lemppari ruuast. Mu sisko oli hyvä oppilas. Mut ain se istus jälkkäris. Kaikki läksyt se teki ajallaa, kokeist ain kiitettävii, ei riahunu tunneil. Silti ain jälkkäris.
Itteeni o taas muut oppilaat kiusannu. Ala-asteelt vai peräti eskarist ast. Vanhemmite oon kyl tajunnu kui pal se onki minnuu vaikuttanu.
Yleensä se o ain ollu jotain ulkonäköön liittyvää. Minnuu ruvettii heti haukkuun läskiks, vaik olinki normaali painone. Mää vaa olin lapsen mui päätä kaks piremp. Kyl minnuu jätettii tahallas ulkopualel, heiteltii kivii/lumipalloi päi. Joskus syljettii päi. Liikkatunnit oli aik kauhioi. Etenki tanssitunnit yläasteel. Pojat ja tytöt eri riveihi. ne jotka osus samal kohral oli parit keskenää. Kaikki pojat laski tyttöjen rivin sit poikien rivin ja katto kuka tulee pariks. Jos se olin minä ni kauhia huuto ja tappelu siin mun viäres ko oli nii noloo olla mun pari. Sit se meni ain siihe et kaikki jotka pelkäs joutuvans mun pariks heitteli toisii poikii ketkä pelkäs sitä samaa. Opettajat ei tehny mitää. Niil oli varmaa huan kuulo. Sali vaa kaikus hyi vittuu. Ja se annettii kaikuu.
Mul o sit jääny semmone miälikuva itestöni et oon ruma läski paska. Ain ko meen jonnekki ni oletan et kaikki vihhaa minnuu. Orotan kaikilt oksennusefektii, "hyi vittu" sanontaa, ilkiöi kattei, ilkää nauruu ymsyms, syrjintää ja sillee. Koko sen ajan mitä oon koului käyny minnuu o kiusattu. Oon nii tottunu siihe, et siit tuli mul arkipäivää.
11-vuatiaan aloin viilteleen ja olin iha valmis tekeen ittemurhan. Mul o selvät suunntelmat sitä varte. Tai ainaki oli. Periaattees mää aattelin et tekisin maailmala palveluksen sil. Mun miälest se o aik surullist. Semmone pirpana on jo iha valmis maailman kans. Emmä vaa ennää oikee jaksanu. joskus 13- vuatiaan mul tuli TVXQ elämään. Viiltely väheni huamattavast. Nykyää se o oikeestaa olematont.
Toki mul tuli uurestas semmosii ankioi aikoi, ainaki 9 luakal. Mut veitteen en ennää sillattis tarttunu. Taktiikkan oli sormet kurkkuu ja kaikki alas pönttöö.
Poika puhhuu asiaa. Kuunnelkaas.
Emmää oo jääny ala-yläaste aikoihi. Emmää niis kyre. Onha ne jäljet jättäny, mut emmää itke ko minnuu ei joskus 1 luakal otettu mukkaa.
Mitä kiusaamine o mul tuanu
Huano ittetunto
Epävarmuutta
Pelkoa
En muista oonko koskaa tuntenu itteeni tärkiäks
En muista oonko koskaa ollu tyytyväine itteeni
En ole riittävä
En osaa ilmasta itteäni
En osaa sanoo ommii miälipitteit
Ittehäpiää
Puhumattomuut
Sulkeutumist
Ainane syyllisyyren tunne
En ossaa käsitellä mu tuntei
lista jatkuis vaik kui pal. Ei tähä hätää ajatus kulje nii nopiasas.
Mut yks isoimmist asioist mitä se o tehny. En osaa olla onnelline.
Elkää säälikö minnuu (jos tätä joku ees luki). Kattotaa vaa ettei kettää kiusattais ennää.
kiusaajille
kiusaajille
kiusaajille
kiusaajille
kiusaajille
kiusaajille
kiusaajille
kiusaajille
kiitos.
Toki lapset oppii paljo asioi vanhemmiltaa, mut ei se kaikkii selitä. Oon törmänny netis postauksii misä lapsi o ollu eri miält aikusen kaa. Tyyliin joku pojan nulikka sannoo et mänöö naimsii toisen pojan kans ja aikune sannoo et "nöynöy ei käjy kuule" ja sit se lapsi o "wtf man, I do what I want" Ja chillee.
Myäs opettajil o iso rooli. Mitä ny omakohtasii kokemuksii o omast koulust, ni opettajat vaa kattoo tyytyväisen sivust ja heittelee jottai KiVa koulu lappui ja luentoi sinne tänne. Mut PIPOt on le katastrofaalnen syreemi.
Mun siskoo kiusas opettaja. Oikeestans sen takkii ko hän olt hiljane. Hiljane, ujo, heikko ääni. Kerra heit pyyrettii kirjottaan lempiruaka liitutaulul. Sikko herra lehtori luki mu siskon lempparipemppari ruuan, hän rupes herjaan mun siskoo siitä. Häne lemppari ruuast. Mu sisko oli hyvä oppilas. Mut ain se istus jälkkäris. Kaikki läksyt se teki ajallaa, kokeist ain kiitettävii, ei riahunu tunneil. Silti ain jälkkäris.
Itteeni o taas muut oppilaat kiusannu. Ala-asteelt vai peräti eskarist ast. Vanhemmite oon kyl tajunnu kui pal se onki minnuu vaikuttanu.
Yleensä se o ain ollu jotain ulkonäköön liittyvää. Minnuu ruvettii heti haukkuun läskiks, vaik olinki normaali painone. Mää vaa olin lapsen mui päätä kaks piremp. Kyl minnuu jätettii tahallas ulkopualel, heiteltii kivii/lumipalloi päi. Joskus syljettii päi. Liikkatunnit oli aik kauhioi. Etenki tanssitunnit yläasteel. Pojat ja tytöt eri riveihi. ne jotka osus samal kohral oli parit keskenää. Kaikki pojat laski tyttöjen rivin sit poikien rivin ja katto kuka tulee pariks. Jos se olin minä ni kauhia huuto ja tappelu siin mun viäres ko oli nii noloo olla mun pari. Sit se meni ain siihe et kaikki jotka pelkäs joutuvans mun pariks heitteli toisii poikii ketkä pelkäs sitä samaa. Opettajat ei tehny mitää. Niil oli varmaa huan kuulo. Sali vaa kaikus hyi vittuu. Ja se annettii kaikuu.
Mul o sit jääny semmone miälikuva itestöni et oon ruma läski paska. Ain ko meen jonnekki ni oletan et kaikki vihhaa minnuu. Orotan kaikilt oksennusefektii, "hyi vittu" sanontaa, ilkiöi kattei, ilkää nauruu ymsyms, syrjintää ja sillee. Koko sen ajan mitä oon koului käyny minnuu o kiusattu. Oon nii tottunu siihe, et siit tuli mul arkipäivää.
11-vuatiaan aloin viilteleen ja olin iha valmis tekeen ittemurhan. Mul o selvät suunntelmat sitä varte. Tai ainaki oli. Periaattees mää aattelin et tekisin maailmala palveluksen sil. Mun miälest se o aik surullist. Semmone pirpana on jo iha valmis maailman kans. Emmä vaa ennää oikee jaksanu. joskus 13- vuatiaan mul tuli TVXQ elämään. Viiltely väheni huamattavast. Nykyää se o oikeestaa olematont.
Toki mul tuli uurestas semmosii ankioi aikoi, ainaki 9 luakal. Mut veitteen en ennää sillattis tarttunu. Taktiikkan oli sormet kurkkuu ja kaikki alas pönttöö.
Poika puhhuu asiaa. Kuunnelkaas.
Emmää oo jääny ala-yläaste aikoihi. Emmää niis kyre. Onha ne jäljet jättäny, mut emmää itke ko minnuu ei joskus 1 luakal otettu mukkaa.
Mitä kiusaamine o mul tuanu
Huano ittetunto
Epävarmuutta
Pelkoa
En muista oonko koskaa tuntenu itteeni tärkiäks
En muista oonko koskaa ollu tyytyväine itteeni
En ole riittävä
En osaa ilmasta itteäni
En osaa sanoo ommii miälipitteit
Ittehäpiää
Puhumattomuut
Sulkeutumist
Ainane syyllisyyren tunne
En ossaa käsitellä mu tuntei
lista jatkuis vaik kui pal. Ei tähä hätää ajatus kulje nii nopiasas.
Mut yks isoimmist asioist mitä se o tehny. En osaa olla onnelline.
Elkää säälikö minnuu (jos tätä joku ees luki). Kattotaa vaa ettei kettää kiusattais ennää.
kiusaajille
kiusaajille
kiusaajille
kiusaajille
kiusaajille
kiusaajille
kiusaajille
kiusaajille
kiitos.
Kommentit
Lähetä kommentti