Narsistin naisenako?
Ryppyjä rakkaudessa.
Kun aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa, noin2 ja puali vuotta aikaa sitten, minulle pikku hiljaa alkoi tulla painetta rinnan alle. En ensin osannut yhdistää ahdistusta häneen, mutta minusta on alkanut tuntua siltä että se johtuu hänestä.
Tottakai hän oli alussa aivanihana. Hän oli ensimmäinen poikaystävä mitä minulla on koskaan ollut. Näin ns. "masentuneella" ja itsetuhoiselle ihmiselle se oli elämän valopilkku, ja vasta kun aloin seurustella hänen kanssaan lopetin viiltelynkin kokonaan.
Mitä pidemälle aikaa mennään meidän suhteessa, sitä ahdistavammaksi se menee. En osannutkaan enää oikein olla oma itseni hänen kanssaan. Paine rinnassa alkoi kasvaa. Minusta on tulossa entistä yksinäisempi kuin olin ennen sudettamme ja itsetuhoiset aatteet alkavat taas vallata mieltäni. Tuntuu kuin minulta on viety kaikki lohduttavat asiat tässä maailmassa. Put me out of my misery, I am asking you.
Narsistin katon alla
Olen aina sanavalmis, eikä kieleni mene solmuun missään tilanteessa.
-Hän usein puhuu päälleni. Kun otan asian puheeksi hänen kanssaan, vastaukseksi saan:
"Silloin se tarkoittaa että keskustelu on mielenkiintoinen"
"No jos mä en sano sitä heti, niin sitten mä unohdansen"
"Mitä sillä on väliä, sä voit sanoo sen sun asian mun jälkeen"
Olen monella tapaa muita yläpuolella
-Hän osaa kaiken "paremmin" kuin toiset. Luin ja näytin hänelle kerran kuinka n. 40-50 vuotias töissä käyvä perheen äiti oli laihduttanut montakymmentä kiloa. Vastauksena hän antoi "Vittu kuinka säälittävää. Ite laihduin saman verran paljon nopeammin"
Kyllästyn todella nopeasti
-Koulun ruokajonot, kassajonot, kun hän tulee käymään kotonani, jos asiat eivät tapahdu heti kun hän haluaa...
Valehtelen, jotta asiat sujuisivat jouhevammin
-Niin minusta ainakin tuntuu... Kun pyydän että hän tulisi käymään kotonani,vastauksena tulee aina"joo miksei", "vois joo tulla". Kun on aikaostaa lippuja hän suuttuu"En mä ole tuloss, ei oo fiilistä tulla". Tai vaikka liput olisivat jo valmiina "Mitäs ostit liput, emmä sanonu että tuun".
Tunnen huonoa omatuntoa vain todella harvoin
-Mikään ei ole hänen syytään....
En ole tunteellinen ihminen
Olen kärsimätön
Olen seksuaalisesti hyvin kokeilunhaluinen ja rohkea
Minulla on vaikeuksia sitoutua pitkänlinjan tavoitteisiin
-No hän ei todellakaanhalua naimisiin (vaikka niin antoi ensin ymmärtää). Kun olimme muuttamassa yhteen ja olimme jo saaneet asunnon, hän alkoi epäröidä. Hän ei halunnutkaan muuttaa yhteen (olimme jo tehneet sopimukset ja olin saanut maksettua osakuunvuokran sekä takuuvuokran ja irtisanonut oman asuntoni). Kun olimme saaneet hänen tavaransa roudattua sisään, hän pistvälit poikki seuraavana päivänä koulussa (mutta palasimme yhteen).
Olen impulsiivinen
Teen useintyöni puoliviallisesti
välttelen vastuuta
-Netti laskumme on hänen nimellään ja lasku tulee hänen spostiinsa. Olimme jo aikaisemmin sopineet hänen hoitavan muut laskut,koska itse maksan vuokran. Ei hoitanut. Hän ei ota hoitaakseen töidenhankintaa, vaan minä olen selaillut hänelle töitä, kertonut mitä CV:seen pistetään ja mitä kirjoitetaan hakemuskirjeeseen.
En ole ujo tai itsekritiikkinen; kun minä puhun teen sen auktoriteetin varmuudella
Olen erityinen
En oikeastaan kovinkaan rehellinen ihminen
-Tuntuu kuin minua johdettaisiin harhaan. Suhteen alussa hän puhui naimisiin menosta jalapsista. Nyt hän valittaa ja nauraa asialle, pilkaten niitä ketkä kyseisiä asioita haluavat. Myös minua. Vaikkahän haukkuu naimisiin menoa ja lapsia, hän silti vieläkinpuhuu siihen tyyliin"kun hankinsinulle sen sormuksen..." tai "Meidän lapsista tuleee..." ja sitä rataa. Nyt en enää osaa sanoa, mikä on totta.
Mielestäni tunteiden näyttäminen ja tunteellisuus ovat heikkojen ihmisten ominaisuuksia.
-Ainakin jos joku sanoo olevansa masentunut. Hänen mielestään sitä ei ole olemassa...
Olen ainapitänyt huolta itsestäni
En suhtaudu seksiin vakavasti
Jos joku loukkaantuu minulle, on se hänen ongelmansa
Ongelmani ovat yleensä jonkun muun , kuin minun, syytäni
-Jos hän koskaan pyytää anteeksi, tuntuu kuin hän tekee sen vain hyätymisen takia, tai koska se on "oikea tapa toimia". En ole koskaansaanut häneltä sellaista anteeksipyyntöä, josta kaikuisi pahoittunut mieli.
Toimin yleensä harkitusti
En annaperiksi kiusauksille
Sitoutuminen ahdistaa minua
Syön usein sanani
Olisin ylpeä, jos olisin tehnyt rikoksen, enkä olisi jäänyt kiinni
25/36 tästä testistä
Meille tulee riitaa yleensä pikkuasioista. Jo sen ymmärrä hänen heittämäänsä vitsiä. "NOHUHHUH!! Kunpa mun veli olis täällä, se ainaki ymmärtäis!"
Hän ajattelee paljon pelkästään itseään. Minulla oli lonkka kipeänä ja tuskin pystyin nukkumaan sen kanssa saatika kävelemään. Aamulla kun menimme kouluun, hän oli jostain syystä kiihtynyt, hän ei suostunut hidastamaan tahtia, että pysyisin perässä kunnolla ja voisinvaroa lonkkaani. "Vauhtia"
Minun tarvitsee olla tarkkana minkälaisia sanoja jaäänensävyjä käytän. Kun huomaan hänen olevan turhautunut tottakai kysyn mikä on. Vastauksena saan:
"AAAAaaaAAAH!", "ÄLÄ jaksa!"
Monta kertaa kaupassa, esimerkiksi jos hän on ottamassa energiajuamaa ja miettii "voiskos ottaa", vastaan "jos haluat", hän suuttuu ja miltein heittää tölkin takaisin hyllyyn. Monta kertaa olen saanut paskaa niskaan siitä jos käytän termia "jos haluat", koska se tekee hänet epävarmaksi. Ja illalla kauppareissun jälkeen hän huokaa "oispas essiii"
Hän tykkää pelata videopelejä, ja hänen suosikkinsa on for honor. Vihaan kun hän pelaa sitä, koska silloin hän yleensä suuttuu. Hän ylpeilee sillä ettei ole koskaan suuttunut pelille, muttahän suuttuu melkein joka kerta pelin logiikalle, pelin muille pelaajille,grafiikoille,lageille,näppäimille,ja ties mille muulle...Ennen yritin aina lohduttaa häntä kunnes kyllästyin siihen kun hän loppujen lopuksi suuttui minulle, kun yritin lohduttaa..
Nykyään kun hän suuttuu pelatessaan, pistän vain kuulokkeet päähän. Hän suuttuu siitä minulle etten yritä lohduttaa häntä. Ja hän valittaa ääneen: "Ei jumalauta, jos mun kaverit ois täällä, ne olis samaa mieltä mun kanssa, mut mun tyttöystävä on vaa hiljaa"
Ja juu,hänen kanssaan täytyy aina olla samaa mieltä, muten haastat riitaa.
Kerran hän käveli vahingossa kaappia päin. Hän pyäshtyi, löi kaappia, katsoi minuun, "vittu mikä kaappi." Mikään ei koskaan ole narsistin vika....
En ole pitkään aikaan ollut näin yksinäinen,,,
Kun aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa, noin2 ja puali vuotta aikaa sitten, minulle pikku hiljaa alkoi tulla painetta rinnan alle. En ensin osannut yhdistää ahdistusta häneen, mutta minusta on alkanut tuntua siltä että se johtuu hänestä.
Tottakai hän oli alussa aivanihana. Hän oli ensimmäinen poikaystävä mitä minulla on koskaan ollut. Näin ns. "masentuneella" ja itsetuhoiselle ihmiselle se oli elämän valopilkku, ja vasta kun aloin seurustella hänen kanssaan lopetin viiltelynkin kokonaan.
Mitä pidemälle aikaa mennään meidän suhteessa, sitä ahdistavammaksi se menee. En osannutkaan enää oikein olla oma itseni hänen kanssaan. Paine rinnassa alkoi kasvaa. Minusta on tulossa entistä yksinäisempi kuin olin ennen sudettamme ja itsetuhoiset aatteet alkavat taas vallata mieltäni. Tuntuu kuin minulta on viety kaikki lohduttavat asiat tässä maailmassa. Put me out of my misery, I am asking you.
Narsistin katon alla
Olen aina sanavalmis, eikä kieleni mene solmuun missään tilanteessa.
-Hän usein puhuu päälleni. Kun otan asian puheeksi hänen kanssaan, vastaukseksi saan:
"Silloin se tarkoittaa että keskustelu on mielenkiintoinen"
"No jos mä en sano sitä heti, niin sitten mä unohdansen"
"Mitä sillä on väliä, sä voit sanoo sen sun asian mun jälkeen"
Olen monella tapaa muita yläpuolella
-Hän osaa kaiken "paremmin" kuin toiset. Luin ja näytin hänelle kerran kuinka n. 40-50 vuotias töissä käyvä perheen äiti oli laihduttanut montakymmentä kiloa. Vastauksena hän antoi "Vittu kuinka säälittävää. Ite laihduin saman verran paljon nopeammin"
Kyllästyn todella nopeasti
-Koulun ruokajonot, kassajonot, kun hän tulee käymään kotonani, jos asiat eivät tapahdu heti kun hän haluaa...
Valehtelen, jotta asiat sujuisivat jouhevammin
-Niin minusta ainakin tuntuu... Kun pyydän että hän tulisi käymään kotonani,vastauksena tulee aina"joo miksei", "vois joo tulla". Kun on aikaostaa lippuja hän suuttuu"En mä ole tuloss, ei oo fiilistä tulla". Tai vaikka liput olisivat jo valmiina "Mitäs ostit liput, emmä sanonu että tuun".
Tunnen huonoa omatuntoa vain todella harvoin
-Mikään ei ole hänen syytään....
En ole tunteellinen ihminen
Olen kärsimätön
Olen seksuaalisesti hyvin kokeilunhaluinen ja rohkea
Minulla on vaikeuksia sitoutua pitkänlinjan tavoitteisiin
-No hän ei todellakaanhalua naimisiin (vaikka niin antoi ensin ymmärtää). Kun olimme muuttamassa yhteen ja olimme jo saaneet asunnon, hän alkoi epäröidä. Hän ei halunnutkaan muuttaa yhteen (olimme jo tehneet sopimukset ja olin saanut maksettua osakuunvuokran sekä takuuvuokran ja irtisanonut oman asuntoni). Kun olimme saaneet hänen tavaransa roudattua sisään, hän pistvälit poikki seuraavana päivänä koulussa (mutta palasimme yhteen).
Olen impulsiivinen
Teen useintyöni puoliviallisesti
välttelen vastuuta
-Netti laskumme on hänen nimellään ja lasku tulee hänen spostiinsa. Olimme jo aikaisemmin sopineet hänen hoitavan muut laskut,koska itse maksan vuokran. Ei hoitanut. Hän ei ota hoitaakseen töidenhankintaa, vaan minä olen selaillut hänelle töitä, kertonut mitä CV:seen pistetään ja mitä kirjoitetaan hakemuskirjeeseen.
En ole ujo tai itsekritiikkinen; kun minä puhun teen sen auktoriteetin varmuudella
Olen erityinen
En oikeastaan kovinkaan rehellinen ihminen
-Tuntuu kuin minua johdettaisiin harhaan. Suhteen alussa hän puhui naimisiin menosta jalapsista. Nyt hän valittaa ja nauraa asialle, pilkaten niitä ketkä kyseisiä asioita haluavat. Myös minua. Vaikkahän haukkuu naimisiin menoa ja lapsia, hän silti vieläkinpuhuu siihen tyyliin"kun hankinsinulle sen sormuksen..." tai "Meidän lapsista tuleee..." ja sitä rataa. Nyt en enää osaa sanoa, mikä on totta.
Mielestäni tunteiden näyttäminen ja tunteellisuus ovat heikkojen ihmisten ominaisuuksia.
-Ainakin jos joku sanoo olevansa masentunut. Hänen mielestään sitä ei ole olemassa...
Olen ainapitänyt huolta itsestäni
En suhtaudu seksiin vakavasti
Jos joku loukkaantuu minulle, on se hänen ongelmansa
Ongelmani ovat yleensä jonkun muun , kuin minun, syytäni
-Jos hän koskaan pyytää anteeksi, tuntuu kuin hän tekee sen vain hyätymisen takia, tai koska se on "oikea tapa toimia". En ole koskaansaanut häneltä sellaista anteeksipyyntöä, josta kaikuisi pahoittunut mieli.
Toimin yleensä harkitusti
En annaperiksi kiusauksille
Sitoutuminen ahdistaa minua
Syön usein sanani
Olisin ylpeä, jos olisin tehnyt rikoksen, enkä olisi jäänyt kiinni
25/36 tästä testistä
Meille tulee riitaa yleensä pikkuasioista. Jo sen ymmärrä hänen heittämäänsä vitsiä. "NOHUHHUH!! Kunpa mun veli olis täällä, se ainaki ymmärtäis!"
Hän ajattelee paljon pelkästään itseään. Minulla oli lonkka kipeänä ja tuskin pystyin nukkumaan sen kanssa saatika kävelemään. Aamulla kun menimme kouluun, hän oli jostain syystä kiihtynyt, hän ei suostunut hidastamaan tahtia, että pysyisin perässä kunnolla ja voisinvaroa lonkkaani. "Vauhtia"
Minun tarvitsee olla tarkkana minkälaisia sanoja jaäänensävyjä käytän. Kun huomaan hänen olevan turhautunut tottakai kysyn mikä on. Vastauksena saan:
"AAAAaaaAAAH!", "ÄLÄ jaksa!"
Monta kertaa kaupassa, esimerkiksi jos hän on ottamassa energiajuamaa ja miettii "voiskos ottaa", vastaan "jos haluat", hän suuttuu ja miltein heittää tölkin takaisin hyllyyn. Monta kertaa olen saanut paskaa niskaan siitä jos käytän termia "jos haluat", koska se tekee hänet epävarmaksi. Ja illalla kauppareissun jälkeen hän huokaa "oispas essiii"
Hän tykkää pelata videopelejä, ja hänen suosikkinsa on for honor. Vihaan kun hän pelaa sitä, koska silloin hän yleensä suuttuu. Hän ylpeilee sillä ettei ole koskaan suuttunut pelille, muttahän suuttuu melkein joka kerta pelin logiikalle, pelin muille pelaajille,grafiikoille,lageille,näppäimille,ja ties mille muulle...Ennen yritin aina lohduttaa häntä kunnes kyllästyin siihen kun hän loppujen lopuksi suuttui minulle, kun yritin lohduttaa..
Nykyään kun hän suuttuu pelatessaan, pistän vain kuulokkeet päähän. Hän suuttuu siitä minulle etten yritä lohduttaa häntä. Ja hän valittaa ääneen: "Ei jumalauta, jos mun kaverit ois täällä, ne olis samaa mieltä mun kanssa, mut mun tyttöystävä on vaa hiljaa"
Ja juu,hänen kanssaan täytyy aina olla samaa mieltä, muten haastat riitaa.
Kerran hän käveli vahingossa kaappia päin. Hän pyäshtyi, löi kaappia, katsoi minuun, "vittu mikä kaappi." Mikään ei koskaan ole narsistin vika....
En ole pitkään aikaan ollut näin yksinäinen,,,
Kommentit
Lähetä kommentti